Aamiaisen jälkeen vuorossa oli siirtyminen Colca kanjonille. Kuljimme Yuraan asti samaa reittiä kuin toissa päivänä siellä vieraillessamme. Yuran jälkeen tie vei meidät Misti tulivuoren toiselle puolelle missä reittimme jatkui kohti Colcaa ja Cuscoa. Matkasimme pitkin hiekkatietä Salinas y aquas blancas kansallispuistoa pitkin yli neljän kilometrin korkeudessa. Maisemat olivat avarat ja maasto aivan tasaista, vuorten huippuja näkyi kaukana horisontissa. Tiellä meitä vastaan tuli rekkoja, kuorma-autoja ja busseja. Myös muutama bussi viiletti meistä ohitse vauhdilla nostattaen sankan hiekkapilven peräänsä. Aina välillä näimme suuria laumoja laamoja, alpakoita ja vikunioita, joita täällä kasvatetaan. Tasangolle oli muodostunut lähteitä, joista maanalainen vesi pulppusi pintaan, näillä paikoin maaston vihreys oli huomattavaa, muuten kuivassa ruskeita heinäntupsuja kasvavassa maastossa.

Alpakoita ja laamoja Aquas blancasissa, matkalla Colcalle.
Alpakoita ja laamoja Aquas blancasissa, matkalla Colcalle.

Tasangon loppuessa saavuimme Ventana del Colca nimiseen paikkaan eli ”Colcan ikkuna” saavuimme tämän kalliomuodostelman kautta laaksoon. Pian ohitimme toisen kallio muodostelman nimeltä Colcan verhot. Pysähdyimme Mollepunkun luolilla missä on asuttu ajanjaksolla 6000-3000 ennen Kristusta. Jo tuttuun tapaan täälläkin joutui kiipeämään ylös vuorenharjanteelle polkua pitkin, missä luolat ovat. Luolan seinille kiveen on kaiverrettu useita kuvioita, joista nuorimmat sijoittuvat Inka valtion ajalle. Puolisen tuntia vielä ja viimein saavuimme paikkaan josta Colcan laakso alkaa. Colca kanjoni on yksi maailman syvimpiä kanjoneita, se on Perun toiseksi syvin kanjoni Cotahuasin jälkeen. Colca kanjonilla on syvyyttä yli kaksi kertaa enemmän kuin, mitä Grand kanjonilla Yhdysvalloissa. Kanjonilta päästään Tutin kylän kautta Amazon joen kaukaisimmalle alkulähteelle, joka sijaitsee 5120 metriä merenpinnan yläpuolella Mismi tulivuoren sulamisvedet valuvat kivienvälistä missä joki saa alkunsa. Asutus Colcaan on levinnyt Titicaca järven suunnasta, Inkojen uskotaan saapuneen tänne vuoden 1320 tienoilla Ennen vuotta 1940 ei Chivayn ja Arequipan välillä ollut tie yhteyttä, vasta tällöin saatiin tie hopea ja kupari kaivosten tarpeisiin. Lisää teitä rakennettiin 70 ja 80 luvuilla, kun keinokastelu kanava rakennettiin kuljettamaan vettä Colcasta Majesiin.

Ylitimme Colca joen ja tulimme kylään nimeltä Sibayo, ajoimme sen ohitse, kunnes saavuttiin vanhaan Sibayoon missä pysähdyimme. Täällä oli meitä eräs rouva vastassa ja menimme hänen kotiinsa ruokailemaan. Hänen kotiruoka oli suurenmoisen maukasta voi jopa sanoa, että vain harvassa ravintolassa olen koskaan saanut mitään niin herkullista syödä. Ruokailun jälkeen kävelimme hieman tässä ihastuttavassa pikku kylässä, jossa aika tuntui pysähtyneen. Kaikki oli niin kaunista ja mikä erityisen hienoa ei roskan roskaa missään. Juuri ennen Chivayn kaupunkia pysäytimme ennen siltaa, jaloittelimme ja katselimme syvällä kulkevaa Colca jokea. Chivayn etäisyys Arequipasta on 160 kilometriä. Kävellessä kaupungin keskustaan taivaalta satoi tuhkaa ja se kirveli silmiä, vuorien takaa näkyi tuhkapatsas, joka 5976 metriä korkeasta Sabankaya tulivuoresta.

Colcan verhoiksi kutsutus kallio muodostelmat.
Colcan verhoiksi kutsutus kallio muodostelmat.

Menimme torille pikaisesti katsomaan mitä siellä myydään, ja ostimme paikallisen kirjaillun huopahatun. Ajaessamme pitkin Colcan laaksoa ohitimme useita pieniä kaupunkeja, välillä keskellä tietä vastaan tuli lehmiä, aaseja, hevosia, lampaita ja sikoja. Täällä on tapana antaa eläimien kulkea vapaana, vaikka ne ovat jonkun omaisuutta. Kellokin oli jo paljon ja auringon lasku lähestyi. Laakso ja sen pengerrykset näyttivät kauniilta auringon kultaamassa valossa. Matkalla pysäyttelimme näköalapaikoille ihailemaan laaksoa. Kun pimeys saapui, laakso oli jo vaihtunut kanjoniksi. Lähestyessämme Cabanaconden kaupunkia tie luikerteli alas pitkin vuorenrinnettä, välillä kaupungin valot vilkahtelivat alhaalla. Chivaysta Colcan alueen pääkaupungista matkaa Cabanacondeen on 56 kilometriä. Perillä veimme tavarat huoneeseemme, sen jälkeen ruokailimme hotellilla. Teimme vielä kävelykierroksen kaupungin aukiolla, missä oli paljon paikkakuntalaisia ja muutama pitkänmatkan bussi. Useimmat heistä olivat palaamassa takaisin kotiin päivän askareiden päätteeksi. Vielä jokunen ravintola ja kauppa olivat avoinna, satuin löytämään yhden kivan pipon, jonka ostin itselleni.

Hyvin nukutun yön jälkeen kiertelin kaupungin vaatimattomia pikku katuja ennen aamiaiselle menoa. Aukiolla monet ihmiset olivat odottamassa kyytiä viljelypalstoilleen, heillä oli lapioita ja hakkuja mukanaan. Heti aamiaisen jälkeen suuntasimme ”Kondorin ristiksi” nimetylle näköalapaikalle, jossa turistit useimmiten käyvät katsomassa kondorien lentoa. Matkailijoille kanjoni on tullut tutuksi kondorikotkista, joita kaikki haluaisivat nähdä lennossa. Kun aurinko lämmittää kanjonissa syntyy nousevia ilmavirtauksia joita painavat linnut käyttävät hyväkseen noustakseen ilmaan. Jos lintuja haluaa nähdä, on paikalla oltava ajoissa. Iltapäivällä on epätodennäköistä enää nähdä näitä lintuja. Tähän aikaan vuodesta, eli juuri sadekauden alussa mahdollisuudet nähdä kondori kotkia ovat yleensäkin huonot. Kanjonilla on liian tuulista, jotta linnut viihtyisivät täällä.

Matkalla kuitenkin huomasimme parin nuoren linnun lentävän aivan automme yläpuolella. Pysäytimme nopeasti ja tulimme ulos ja saimmekin seurata muutamia läheltä meneviä ylilentoja. Päätimme jäädä toiselle näköalapaikalle jo ennen ”Kondorin ristiä”, se oli hyvä päätös, sillä pienoisen odottelun jälkeen läheltä ohitsemme lensi täysikasvuisia kondoreita. Ne olivatkin sitten ainoat ja viimeiset kondorit tänään. Kuljimme kanjonia pitkin kohti laaksoa pysähtyen ihailemaan maisemia näköalapaikoilla, joiden ohi olimme eilen pimeällä ajaneet. Pysähtyessämme ”Kondorin ristillä” oli siellä melkoinen turistiryntäys ja hälinä. Olimme täällä vain vähän aikaa, sillä halusimme nauttia näköaloista ja rauhasta. Tämä on kanjonin päänäköala paikka ja kanjoni on syvimmillään juuri tässä kohdassa. Kanjonin reunalta joelle on suoraa pudotusta 1200 metriä. Kanjonin toisella puolella vuoren harjanteella on selvästi erottuvia jääkenttiä.

Sivujoella hieman ennen kuin saavuttiin Colca joelle.
Sivujoella hieman ennen kuin saavuttiin Colca joelle.

Cabanacondessa on hyvä yöpyä, jos haluaa majoittua lähellä kanjonia. Täällä kanjonilla on hyvät vaellus mahdollisuudet niin pitempiin kuin lyhyempiinkin matkoihin. Cabanaconden kaupungin kohdalla kanjonin pohjalla on Sancallen kylä, joka on kuin vuorten ympäröimä keidas. Sinne ei ole pääsyä autolla vaan ainoastaan mutkitteleva polku vie alas kanjonin pohjalle. Ylös tullessa voi vuokrata aasin, jos kävellen kapuaminen tuntuu ylivoimaiselta. Jos täällä haluaa vaeltaa, on silloin järkevää käyttää opasta ja varmistua että hänellä on voimassa oleva lupatoimia oppaana täällä. Myös varusteiden on syytä olla riittävät ja kunnossa, muussa tapauksessa vaeltaminen on aivan liian vaarallista. Ja jos mieli tekee erämaahan pois ihmisten ilmoilta, niin päivämatkan päässä on Cotahuasin kanjoni sekä tulivuorien laakso, missä vain harva turisti käy. Kävimme myös ”Kondorin ristin” toisella puolella sijaitsevalla näköalapaikalla, joka ei ole tien reunalla.

Kävelimme ohi paikan missä oli lehmän raatoja ja erällä tuoreella raadolla näimme ketun sitä syömässä. Sitten pysähdyimme Macan pikku kaupungissa, missä käytiin katsomassa kaunista vanhaa Santa Anan valkoista kirkkoa. Kirkko on hyvässä kunnossa, kun sen restauroitiin vuonna 2006 aikaisemman maanjäristyksen jäljiltä. Tie kirkon edessä oli täynnä käsityökauppiaita, kuten kaikki muutkin paikat missä turisteja liikkuu. Tulimme Yanquen kaupunkiin, tänään vierailuvuorossa olevista paikoista viimeiseen. Ensimmäiseksi ruokailimme hotellilla ja sitten kävelimme muutaman sata metriä kaupungin keskustaan. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Tämä pienikaupunki tuntuu elävän hiljaa omaan hitaaseen tahtiinsa. Viimeisen maanjäristyksen merkit näkyvä vielä selvästi rakennuksissa. Osaa on vähän korjailtu, monet ovat edelleen kuten ne jäivät järistyksen jäljiltä. Kaupunki sijaitsee laakson leveässä kohdassa 3420 metrin korkeudessa. Illan tullen pimeällä poikkesimme vielä kaupungille iltapalalle, missä kuulimme huomisesta esityksestä. Takaisin hotellille kävellessä ihailimme tähtiä taivaalla.

Chachapin kylpylä Colca joen rannalla.
Chachapin kylpylä Colca joen rannalla.

Aamulla kello 6 olimme jo kaupungin aukiolla, missä pian oli alkamassa koululaisten perinteinen tanssiesitys. Koululaiset harjoittelevat ahkeraan tulevia koulujenvälisiä tanssikilpailuja varten. Meidän lisäksi tänne oli saapunut parisen kymmentä muutakin turistia näin aamutuimaan. Aukiolla oli myös runsaasti käsityökauppiaita, sekä kaksi ihmistä mukanaan suurikokoiset haukat. Rahaa vastaan he antoivat turistien ottaa valokuvia haukan kanssa. Tällainen toiminta on valitettavaa haukat kuuluvat luontoon eikä vankeuteen. Kiertelimme ympäri katsellen käsitöitä ja samalla teimme ostoksia siihen asti, kunnes esitys alkoi. Tanssivien lasten pukuja ja innokasta pyörimistä oli mukavaa katsella. Samaan aikaan yksi heistä kiersi keräämässä rahaa, jotta he voisivat hankkia lisää kalliita kansallispukuja ja rahoittaa tätä toimintaa. Esitys kesti pitkään ja kun lapset lopettivat tanssimisen, menimme antamaan lapsille karkkeja. Olimme ottaneet niitä tarkoituksella mukaamme, jotta voisimme antaa niitä heille. Kävelimme takaisin hotellille aamiaiselle ja menimme lepäämään. Puoliltapäivin meinasin kävellä ajankuluksi, mutta oli alkanut tuulla navakasti suoraan tulivuoren suunnalta. Ja ilma oli täynnä hiekka ja tuhka pölyä, minkä lisäksi oli kylmä. Joten se kävely jäi sitten lyhyeksi. Istuskelin sitten hotellin parvekkeella ja katselin tulivuorta, jonne oli suora näköyhteys. Noin puolentunnin välein sai seurata, kun tuhkapatsas kohoaa 3-4 kilometrin korkeuteen vuorenpäällä. Sabancaya tulivuori oli nukkumassa 18 vuotta ja joulukuussa se heräsi uudestaan eloon.

Hotellimme järjestää kävely retkiä Uyo Uyo rauniolle 2.5 kilometrin päähän ja sieltä Chacapin kuumille lähteille. Iltapäivällä kolmelta lähdimme kävelemään hotellin oppaan kanssa. Mukaamme tuli suomalainen pariskunta Helsingistä, he olivat saapuneet tänne Boliviasta, jossa olivat olleet suola-aavikolla. Kuljimme tasamaata pitkin ja joella laskeuduimme polkua riippusillalle, jolta Colca joen pintaan oli suuri pudotus. Sillan alapuolella pystysuoralla seinämällä oli savesta tehtyjä pieniä pyöreitä hyllyjä, joita muinaiset asukkaat ovat käyttäneen säilömiseen. Paikan ohi puhaltava tuuli pitää paikan kylmänä.

Pikkukatu Cabanaconden kaupungissa.
Pikkukatu Cabanaconden kaupungissa.

Sillan jälkeen alkoi polku, joka hiljalleen nousi peltojen halki kulkien. Raunioita lähestyttäessä tie muuttui aina vaan jyrkemmäksi ja lopulta sai pitää hengähdystaukoja aina vähän väliä. Paikka on melko pahoin tuhottu, raunioista kuitenkin saa vielä hyvän käsityksen millainen se on aikoinaan ollut. Tämä on ollut koko laakson tärkein alkuperäinen asutuskeskus. Wari kansan asutusta täällä on ollut jo 1100 – 1400 ennen kristusta, konkistadorien aikaan paikka kuului Inkan valtakuntaan. Espanjalaisten saapuessa tänne, oli koko laakso kauttaaltaan jo asuttu. Ihmiset asuivat pienissä kylissä vaikeakulkuisilla vuorenrinteillä. Vuonna 1570 Espanjan varakuningas Francisko de Toledo määräsi kaikki muuttamaan alas laakson pohjalle perustettaviin kaupunkeihin, jotta konkistadorit pystyisivät paremmin valvomaan heitä. Samalla paikallisten ihmisten perinteiset asumukset poltettiin ja tuhottiin.

Matka jatkui alamäkeen ehkä kilometrin verran ja sitten laskeuduttiin jyrkkää rinnettä polkua pitkin alas joelle. Täällä joen partaalla on Chachapin kylpylä, johon vesi johdetaan 80 asteisesta kuumasta lähteestä. Altaita on neljä kappaletta, niissä kaikissa on samaa vettä mutta altaiden lämpötila vaihtelee, kuumimmillaan vesi on 45 asteista. Pukukopissa vaihdoimme uima-asut päällemme ja kokeiltiin missä vesi on kuuminta, sitten pulahdettiin siihen altaaseen. Oi kuinka mukavalta se tuntuikaan, kun iho tottui kuumaan eikä enää ollut polttavaa tunnetta. Siinä sitä oli hyvä lillutella ja antaa ajan kulua. Mietin itse vain mielessäni, että tällaisen haluan omalle takapihalle kiitos. Viimein alkoi päästä puskea hikeä siihen tahtiin, että katsoin paremmaksi vetäytyä toiseen viileämpään altaaseen jatkamaan kylpemistä.

Tuuhea villaisia lampaita Colcan laaksossa.
Tuuhea villaisia lampaita Colcan laaksossa.

Ilta jo hämärtyi, kun kuivattelimme ja laitoimme vaatteita päälle. Tuli sysipimeää ennen kuin lähdimme, kuljimme joen rantakivikossa taskulamppujen valossa ja ylitimme joen sen ylitse kyhättyä pikku siltaa pitkin. Oli käveltävä muutamia satoja metrejä ylämäkeen ennen kuin päästiin paikkaan, jossa taksi meitä odotti. Oppaamme oli sen meille tilannut pyynnöstämme, kun emme yöllä pimeässä halunneet kävellä tietä pitkin takaisin. Emmekä muutenkaan olisi jaksaneet enää rehkiä sen rentouttavan kylvyn jälkeen. Lyhyen taksimatkan aikana ihmettelin, mikä ihme autossa oikein tuoksuu. Kunnes muistin, että kävellessä olimme nähneet suuren Muña pensaan, jonka muutamia oksia olin laittanut housujen taskuun. Yrtin tuoksu on oikeastaan varsin miellyttävä, tosin voimakas. Kätevää jos ei halua käyttää dödöä niin, ei kun Muñaa vaan taskuun. Muña on yrtti auttaa ruuansulatus ja vatsa vaivoihin se lisää verenkiertoa. Sen hengittäminen avaa keuhkoja ja sillä on tulehduksia estävä vaikutus. Lisäksi Andien alueella sitä perinteisesti käytetään viagrana.

Tänään matkaamme Punoon, mutta sitä ennen käymme vielä Calerasin kuumilla lähteillä. Tie Calerasiin kulkee Chivayn kautta, jossa pysähdyimme hetkeksi katsomaan kirkkoa ja vielä kerran toria. Kuumilta lähteiltä Chivayn kaupunkiin on matka neljä kilometriä. Täällä on viisi allasta, joista kolme on rakennusten sisällä. Menimme yhteen altaista, siinä oli melko kuumaa vettä. Tänään on viikonloppu ja kylpylä on täynnä paikallisia kylpijöitä, lapsia ja aikuisia. Lähde josta vesi kylpylään tulee, on 85 asteinen. Vedessä on korkea kalkkipitoisuus ja se sisältää myös paljon sinkkiä ja rautaa. Kun tässä altaassa tuli liian kuuma, vaihdoimme toiseen altaaseen. Ensin kävimme ulkona katsomassa yhtä suurta allasta, mutta siinä vesi oli vielä kuumempaa aivan liian kuumaa kylpemiseen. Mentiin takaisin sisälle toiselle altaalle, jossa vesi oli sen verran viileämpää, että siellä viitsi kylpeä. Aikamme siinä altaassa oltua kävimme kuumassa suihkussa ja menimme pukukoppiin laittamaan vaatteet päälle. Oli jälleen aika jatkaa eteenpäin matkaa. Kiipesimme vuoren rinteitä pitkin mutkittelevaa tietä ylös Colcan laaksosta. Taivas oli pilvinen ja synkkä, kaukana laakson toisella puolella vuorilla näytti satavan. Ajoimme isoa asfaltti tietä takaisin Misti tulivuoren juurelle, jonka toisella puolella Arequipan kaupunki sijaitsee. Täältä tasaiselta Salinasin ylängöltä tie vie Punoon.